Metsäenergiaan voi yhdistää myös ilmastometsätalouden ja palometsänhoidon
Keskilämpötilan nousu, äärevät sääilmiöt ja maailman metsäpalot ovat nykypäivää. Euroopan unionin yhteisiä ilmastopäämääriä tavoitellen olemme lupautuneet luopumaan sekä kivihiilestä että turpeesta. Kaukolämmön ja sähkön voimalat tarvitsevat enemmän energiapuuta. Metsähakkeelle on 2020-luvulla kasvava kysyntä.
Olemme kehittäneet uuden sukupolven energiapuun tuotantoa lähes puoli vuosisataa. Alkunsa kehitys sai 1970-luvun öljykriiseistä. Vuonna 1978 asetettu Energiametsätoimikunta arvioi maamme hakkuutähteen ja pienpuun tuotannon mahdollisuudeksi noin 20 miljoonaa kiintokuutiota vuodessa. Kokonaishakkuumme (tukki- ja sellupuu) oli silloin tasolla 55-60 miljoonaa kuutiota vuodessa.
Toimikunnan suositusten jälkeen alkoi kunnallisten hakevoimaloiden ja kaukolämpöverkkojen rakentaminen. Tekniikka kehitti 1980-luvulta lähtien leijupetipolton, jolla puuperäisen sähkön ja lämmön tuotanto tuli mahdolliseksi alueellisissa voimaloissa.
1990-luvun alun merkittävä hanke oli Itä-Suomen Puuvoima -projekti. Silloin kolmannekselle Itä-Suomen puusta ei ollut käyttöä.
Puuvoima-projekti kannusti Itä-Suomen kuntia ja aluevoimaloita lisäämään metsäenergiaa. Puuvoimalla saadaan tuhansia työpaikkoja. Puuvoima parantaa Itä-Suomen aluetaloutta. Kotimainen puuvoima parantaa ulkomaan kaupan tasetta. Puuvoima on saasteetonta fossiilivoimaan ja ydinvoimaan verrattuna. Puuvoima parantaa metsiemme tuottoa kohentamalla nuorten metsien hoitoa. Puuvoima parantaa energiamme huoltovarmuutta.
Itä-Suomen Puuvoima-projektin virikkeillä oli osansa Savon Voiman polttoaineiden osuuden kehitykseen. 1990-luvun alussa yhtiön polttoaineiden jakauma oli kaksiosainen. Kaksi kolmannesta oli fossiilista: raskasta ja kevyttä polttoöljyä sekä nestekaasua. Yksi kolmannes oli turvetta.
Puuperäiset polttoaineet tulivat mukaan 1992. Vuonna 2017 niiden osuus oli jo 48 prosenttia. Turpeen osuus oli 38 prosenttia. Polttoöljyistä sekä nestekaasusta saatiin enää 4 prosenttia. Loput 10 prosenttia oli Savon Voiman ulkopuolelta ostamaa lämpöenergiaa.
Kuluneen neljännesvuosisadan myötä Savon Voiman energiapuun vuosikäyttö kasvoi nollasta 400 000 megawattituntiin. Laskettuna rasikuivaksi pienpuuksi (kosteutta 40 %) se vastaa 0,2 miljoonaa kiintokuutiota vuodessa. Savon Voiman määrätietoinen siirtymä fossiilisista polttoaineista uusiutuviin on biotalouden malliesimerkki niin Suomelle, muille Pohjoismaille kuin koko EU:lle.
2000-luvun puolella ymmärrämme, että pienpuun ja hakkuutähteen korjuulla on pelkkää energiataloutta laajempi merkitys. Kyseessä on kahdella tapaa tehostuva metsänhoito.
Ensiksi, metsiemme ilmastoarvo nousee, kun hoidamme taimikoita ja ensiharvennuksen metsiä niin, että jatkossa puuston kuutiomäärä ja puuston vuotuinen kuutiokasvu molemmat kohenevat. Samalla vahvistuu metsiemme hiilivarasto.
Esimerkki 2010-luvun hiilimetsänhoidon kehityksestä on Pohjois-Savon maakunta. Luonnonvarakeskus on mitannut sen metsät tarkoin puulaskennoin viimeksi kausille 2009-2013 ja 2014-2018. Ensimmäisellä kaudella maakunnassa oli puustoa 184 ja toisella kaudella 188 miljoonaa kuutiota.
Samassa suhteessa nousi maakunnan hiililuku. Se lasketaan alkuainehiilen summana rungoista, latvuksista, oksista ja juurista, maakunnan koko pinta-alaa kohti. Ensimmäisellä kaudella Pohjois-Savon hiililuku oli 37,7 ja toisella kaudella 38,8 tonnia hiiltä hehtaarilla. Se on merkittävästi suurempi kuin Suomen keskimääräinen hiililuku 28,8 tonnia hiiltä hehtaarilla, vuodelle 2016.
Tukki- ja sellupuun hakkuista huolimatta Pohjois-Savon ilmastometsätalous vahvistuu. Siihen antoivat osansa 1990-luvun puuvoima-ajattelu sekä kasvatusmetsien hoitoa avittaneet pienpuun energiakäyttö ja ensiharvennukset.
Toiseksi, metsäenergia ja metsänhoito kytkeytyvät metsäpaloihin. Aihe pääsi maailman eturiviin syksyllä 2018, kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vieraili Kalifornian metsäpalojen alueella. Hän kehotti kansalaisiaan hoitamaan jatkossa Kalifornian metsiä suomalaisella, metsäpaloja hillitsevän metsänhoidon tavalla.
Paloturvallisessa suomalaisessa mallissa viljelymetsää hoidetaan säännöllisin harvennuksin niin, että viereisten runkojen paloherkät, kuivat oksat eivät enää syleile toisiaan. Pääosaa Kalifornian metsiä ei hoideta tällä periaatteella.
Toiseksi, paloturvallisessa mallissa harvennushakkuissa korjataan myytäväksi paitsi teollisuuden hamuama runkopuu, myös nykypäivän lämpö- sekä sähkövoimaloihin menevät oksat, latvukset ja ylimääräinen pienpuu. Korjuukoneet korjaavat ja kuljettavat energiapuun metsäautotien varteen, missä se haketetaan. Lopulta energiapuu palaa voimalassa hallittuna hyötypalona, ei metsässä holtittomana maastopalona.
Tarkastellen neljännesvuosisataa taaksepäin Itä-Suomen ei tarvinnut kokea yhtään järkyttävää metsäpaloa. Viimeksi 2018 järkyttäviä metsäpaloja oli Kalifornian lisäksi myös Venäjällä ja Ruotsissa.
Myös palometsänhoitoa kannattaa muuttuneessa ilmastossamme kehittää, tehostamalla pienpuun ja hakkuutähteen korjuuta Itä-Suomen, koko Suomen ja koko Euroopan voimaloihin.
Veli Pohjonen
Veli Pohjonen
- Maatalous- ja metsätieteiden tohtori
- Metsänhoitotieteen dosentti Helsingin yliopistossa
- Metsätalouden energiatuotannon emeritusprofessori Joensuun yliopistossa
- Energiametsätoimikunnan sihteeri 1980
- Itä-Suomen Puuvoima -projektin vetäjä Joensuun yliopistossa 1993
