Pienellä mehulingolla syntyy terveellinen tuoremehu – suurten satojen mehustamiseen tarvitaan iso mehupuristin

Yhä useammissa kodeissa nautitaan päivittäin itse tehtyjä tuoremehuja, vitamiinijuomia ja smoothieita. Porkkanat, omenat, mansikat ja mustikat ovat helppo, nopea ja trendikäs tapa nauttia juomina. Kotitekoisten mehujen valmistukseen löytyy kaupan kodinkonehyllystä myös monenlaisia laitteita. Mutta mitä kaikkea niillä voi tehdä, millaista mehua niillä saa aikaiseksi ja millaisista raaka-aineista niillä voi valmistaa mehua? Mihin sopii mehupuristin tai mehulinko, entä mihin tarkoitukseen höyrymehustin, mehumaija ja tehosekoitin taas ovat parhaat koneet?

–Tehosekoittimella saa helposti sakeampia smoothiejuomia, mehulinko taas tekee tuoremehua. Myös mehupuristimella saa tuoremehua, mutta yleensä ne ovat hitaampia. Mehuhöyrystin eli kansankielellä mehumaija sopii isojen marjamäärien mehustukseen. Riippuu koneen koosta ja tehosta, mihin tarkoitukseen se sopii parhaiten, selventää Pohjois-Savon Marttojen kotitalousasiantuntija Heta Nykänen.

Kokeilussa pieni mehulinko

Nykänen testasi Marttojen ravitsemustieteen kandiharjoittelija Heli Komulaisen kanssa OBH Nordican Fresh-mehulingon. Se on keskihintainen laite, jota markkinoidaan mehun valmistukseen pieneen keittiöön, kuten poikamiesboksiin, opiskelija-asuntoon tai kesämökille. Nykäsen ja Komulaisen tuntuma laitteesta oli samanlainen, johon sitä mainostetaankin. Heistä laite sopii nimenomaan pienten mehumäärien tekoon, ei siis ison perheen tarpeisiin. Isompiin mehumääriin, kuten syksyn suuren omenasadon valmistukseen, tarvitaan isompi mehupuristin. OBH Nordican laite ei myöskään sovellu smoothie­juomien sekoitukseen, vaan siihen tarvitaan sauvasekoitin tai tehosekoitin.

Martat valmistivat OBH Nordican mehulingolla mehuja muun muassa porkkanoista, omenista, mansikoista, limestä, nokkosjauheesta ja puolukoista. Heistä laite sopi parhaiten kovien vihannesten ja hedelmien mehustukseen. Pehmeät hedelmät, kuten avocado ja banaani, tukkivat laitteen siivilän. Mehulinko oli heistä nopea, siinä riitti voimaa ja hedelmät ja vihannekset suhahtivat helposti mehuiksi. Mehusta tuli myös tasalaatuista. Hieman kohmeisetkin marjat mehustuivat hyvin.

Nykäsen ja Komulaisen mielestä mehulingon osien paikat löytyivät helposti kohdilleen. Plussaa oli myös osien konepestävyys. Vain koneen siivilää ei kannata pestä astianpesukoneessa, vaan se kannattaa puhdistaa perinteisesti käsin tiskiharjalla. Silloin sen saa kunnolla puhtaaksi. Toisaalta pestäviä osia oli paljon, ja ne värjääntyivät heti muun muassa porkkanasta. Värjääntymät kyllä lähtivät pestessä pois. Koneessa oli yksi litteä osa, jonka käyttötarkoitusta Martat eivät keksineet, eikä sitä myöskään kerrottu käyttöoppaassa. He antoivat miinusta myös siitä, että kone vie paljon tilaa, säilyttipä sitä kaapissa tai keittiötasolla.

– Outoa oli ohje, jossa kehotettiin käynnistämään laite ensin ja laittamaan sitten raaka-aineet mehustumaan. Jos seuraa ohjetta, hedelmät, marjat ja juurekset voivat lentää pitkin pöytää, totesi Nykänen.

Marttojen mielestä olikin viisaampaa ohittaa ohje ja käynnistää laite vasta sitten, kun raaka-aineet olivat koneessa. Miinusta oli myös se, että laite oli kovaääninen. Jotta laite ei kuumenisi liikaa, sitä saattoi käyttää vain minuutin kerrallaan, jonka jälkeen piti pitää muutaman kymmenen sekunnin tauko. Myös siivilä piti puhdistaa välillä, jos laitteella valmisti peräkkäin monta mehuannosta. Muuten osa tukkeutui.

– Fresh-mehulinko ei ole kiireisen ihmisen laite. Parhaiten se sopii pienten mehumäärien tekoon sellaiselle ihmiselle, joka haluaa tietää, mitä juo.

Lisätietoja:

• www.martat.fi
• www.obhnordica.fi

Mehuista vaihtelua ruokavalioon

Vitamiinit ovat parhaimmillaan, kun syö hedelmät, marjat, vihannekset ja juurekset sellaisenaan. Itse tehdyistä mehuista saa kuitenkin herkullista ja virkistävää vaihtelua ruokavalioon. Kun valitsee mieleiset mehun ainekset lähikaupasta tai omasta kasvimaasta, tietää tarkasti, mitä syö ja juo. Lähes kaikki kaupan tuoremehut sisältävät paljon sokeria. Jos haluaa karttaa turhaa makeaa, on oman keittiön mehu terveellinen vaihtoehto. Kotitalousasiantuntija Heta Nykänen ja ravitsemustieteen kandiharjoittelija Heli Komulainen rohkaisevat kokeilemaan mehujen tekoa erilaisista raaka-aiheyhdistelmistä.

– Käytä ensiluokkaisia raaka-aineita, ja pese ja kuori hedelmät ja vihannekset aina huolella. Myös siemenet on hyvä poistaa, neuvoo Nykänen.

Mehun teossa syntyvän mäskin eli hedelmistä, marjoista ja juureksista jäävä siementen ja kuorten osat voi hyödyntää kokkauksessa. Kuitupitoista mäskiä voi käyttää lisäämällä sitä muun muassa sämpylätaikinaan, puuroihin ja keittoihin. Martat antoivat ohjeita syksyn sadon hyödyntämiseen mehuiksi:

Syksynshotti

• 1 kurkku tai 1/2 kesäkurpitsaa
• 2–3 omenaa tai päärynää
• 1 lime
• muutama mintun lehti
• 1/2 dl tuoreita nokkosen lehtiä tai
• 1 rkl nokkosjauhetta

Pese kurkku ja hedelmät hyvin. Kuori kurkku ja lime. Lisää vuorotellen ainekset mehulinkoon ja käynnistä kone. Sekoita valmis mehu ja mausta lisää tarvittaessa mintulla tai nokkosella.

Helin hehkeä

• 3 porkkanaa
• 2 dl puolukoita
• 2 dl mansikoita

Pese porkkanat ja paloittele ne. Lisää kaikki ainekset vuorotellen mehulinkoon ja tee mehu.

Omat omenat mehuksi?

Perinteisesti omenat on mehustettu mehuasemilla, joita ylläpitävät muun muassa paikalliset Marttayhdistykset. Mehuasemat ovat kuitenkin Pirkanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Marja Kuuteri-Kallion mukaan koko ajan vähenemässä, sillä niiden toiminta katsotaan nykyään liiketoiminnaksi, josta on maksettava arvonlisävero. Muun muassa rautakaupoissa, erikoistavarataloissa ja netissä on myynnissä kotikäyttöön tarkoitettuja mehupuristimia, joiden hintahaarukka liikkuu kauppojen hintatietojen mukaan noin 100 eurosta aina tuhansiin euroihin mallista riippuen. Mehupuristimen lisäksi omenille tarvitaan vielä rouhin tai murskain, sillä niitä ei voi laittaa kokonaisina puristimeen. Rouhimet ja murskaimet maksavat noin 150 eurosta ylöspäin. Joihinkin mehupuristinmalleihin tarvitaan lisäksi suodatinpussit. Kuuteri-Kallion mielestä laitteiden hankkiminen yksityiskäyttöön on kallista ja mehun puristaminen suuritöistä. Hän suositteleekin etsimään mehuaseman, jos oman puutarhan omenia on runsaasti.

-Lisäksi mehut on vielä pastöroitava ennen säilöntää. Homma olisi niin työlästä, että en itse lähtisi tekemään mehua kotona. Jos kuitenkin haluaa nähdä paljon vaivaa ja hankkia omat laitteet, voisi harkita niiden ostoa esimerkiksi kylätoimikunnan yhteiseen käyttöön, hän vinkkaa.

Hän myös arvelee, että käsikäyttöisen kotipuristimien teho ei vastaa mehuasemien hydraulisten laitteiden tehoa. Kuuteri-Kalloin mukaan myynnissä olevat mehupuristimet eivät myöskään sovi marjojen puristamiseen mehuksi. Hänestä pienet omenasadot voi puristaa mehuiksi mehulingolla. Silloin on paras olla käytössä linko, joka sylkee automaattisesti mäskin pois laitteesta, ettei mäskille tarkoitettua säiliötä tarvitse jatkuvasti tyhjentää.

-Riippuu mehulingon koosta ja tehosta, kuinka suuren omenasadon sillä voi tehdä mehuksi.

Lue lisää: ruoka.fi